Peuranjahti ja tokoa

Sunnuntain metsälenkillä lähti Demi taas riistahajun perässä, ja oli poissa varmasti 20 min. Kamala tunne seistä muiden koirien kanssa hämärässä metsässä odottamassa, aina pelkää että jotain kamalaa sattuu sille. Täytyy myöntää että kiehuin, enkä voinut olla ravistelematta sitä kun se tuli takaisin, vaikka se ehkä on väärin, mutta kun niin ottaa päähän. Kotimatkalla näin peuranlauma pellolla, ja sain hyvän idean. Pysähdyin, laitoin Demille pitkän liinan, ja mentiin kävelemään peuralaumaa kohti. Nehän tietysti pelästyivät ja lähtivät karkuun, mutta tiesin että ne eivät pääse pois, ne jokos täytyy tulla takaisin ylös pellolle, tai lähteä ison tien yli. Demi oli niin mielin kielin, kun olin ollut vihainen sille, ja käveli niin nöyränä likkana ihan liimattuna mun jalkaan eikä huomannut ollenkaan että lähellä oli peuroja. Vein sen siihen paikkaan missä peurat oli lähteneet pusikkoon, ja silloin Demi sai hajun niistä. En sanonut mitään, liina roikkui perässä, ja kävelin vaan sitä paikkaa kohti missä tieisn että peurat kököttivät, ja minulla oli tuuria, koska yhtäkkiä tuli koko porukka ylös pellolle, ihan meidän edessä, ja lähtivät karkuun. Demi pysähtyi, seisoi vähän aikaa kun patsas, sitten otti äkkilähdön ja jos en olisi pitänyt liinasta kiinni, niin sinne olisi lähtenyt, eikä olisi reagoinut mun "EI" huutoon millään tavalla. Olen niin tyytyväinen että sain kerrottua sille, mitä mieltä minä olen siitä että se sulkee korvat ja lähtee elukoiden perään. Varmaan lähtee toistekin, mutta nyt se ainakin tietää että se on kiellettyä.. luulisin. Sain liinasta aikamoisia haavoja sormiin, ei kivaa:(  Mutta kyllä se kannatti.

Eilen oltiin Margitin lauman kanssa 1,5 tunnin metsälenkillä, silloin Demi pysyi hyvin, eikä lähtenyt riistahajun perään. Kiva lenkki muutenkin.

Maananataina käytiin taas Tarjan ja Pradan kanssa Inkoossa tokoilemassa. Siellä oli paljon häiriöitä. Demi keskittyi aika huonosti, ja sen takia mitään ei oikein onnistunut.

Eilen oli maneesitreenit, siellä oli Demi taas ihan hyvä, ja pystyin pitämään sen irti koko treenin aikana. Tehtiin paljon ryhmäliikkeitä, ja hyvin Demi oli mukana. On nähtävästi päivistä kiinni, tai sitten Demi on tottunut maneesitreeneihin, vaikka siellä oli kyllä eilen hälinää, koiria ihan hirveen paljon, meillä on melkein liian iso ryhmä nyt.

Tänään menin autolla kaupunkiin, jätin autoni kaupan parkkikselle, ja lähdin koirien kanssa kaupunkikävelylle. Lenkin jälkeen otin Demin kanssa tottista parkkipaikalla. Meillä oli taas oikein paljon häiriöitä, koska kaupan edessä oli pitkäkarvainen holsku kytkettynä pyörätelineeseen fleksiremmillä, ja se käyttäytyi todella huonosti. Ihmiset eivät uskaltaneet hakea pyöränsä pois, koska se hyökkäsi ja rähisi heti kun joku tuli lähelle, ja kun se näki meidät tien toisella puolella, alkoi ihan kamala rähinää.  Onneksi fleksi kesti sen hyökkäykset, muuten ei olisi ollut ollenkaan kivaa... kamala koira, eihän tommosia koiria voi jättää kaupan eteen odottamaan! Demi ei kuitenkaan siitä välittänyt ollenkaan, vaan leikki kivasti mun kanssa patukalla, ja keskittyi seuraamiseenkin ihan tyydyttävästi.